Perunkirjoitus on toimenpide, joka useimpien meistä on jossain vaiheessa kohdattava. Vaikka perunkirjoitus ei yleensä olekaan erityisen monimutkainen asia, voi sen hoitamisessa herätä monia kysymyksiä, joiden vuoksi sitä ei välttämättä kykene tekemään omin neuvoin. Perunkirjoitukseen tarvitaan nimittäin tiettyjä asiakirjoja, joista ei ennen perunkirjoituksen tulemista ajankohtaiseksi ole välttämättä koskaan edes kuullut tai ainakin asioiden järjestäminen voi tuntua haastavalta.

Perunkirjoituksen tarkoitus

Perunkirjoituksessa on kysymys pohjimmiltaan vainajan varojen ja velkojen selvittämisestä. Perunkirjoitus tehdään käytännössä kahdesta syystä: selvitetään, mistä kuolinpesän omaisuus muodostuu ja paljonko niiden mukaan perillisten jako-osuuksiin tulee kohdistumaan perintöveroa. Perukirja toimii toisaalta myös verottajan suuntaan vainajan viimeisenä veroilmoituksena. Onkin huomionarvoista, että perintövero on nimenomaan perillisiä kohtaava vero, kun käytännössä lähes kaikki muut menoerät koskevat kuolinpesää.

Perunkirjoitus suoritetaan aina kuolinpäivän mukaisin tiedoin. Näin ollen saatavat ja velat määräytyvät sen hetken mukaisesti. Tämä on syytä huomioida sen osalta, että kuolinpäivän jälkeisistä velvoitteista joutuvat perilliset itse huolehtimaan. Onkin erityisen tärkeää muistaa lopettaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kaikki vainajan nimissä olleet tilaukset, kuten puhelin- ja internet-liittymät, lehdet, jne. Näistä voi tosin olla mahdollista sopia erityisjärjestelyjä operaattoreiden, kustantamojen yms. kanssa, mikäli ne on unohtunut lopettaa ja sen vuoksi laskuista on esimerkiksi aiheutunut perintäkuluja. Toisaalta helpotuksen tähän tuo se, että kun perunkirjoitus on suoritettu ja kuolinpesä selvitetty, voi se jäädä omana oikeushenkilönään olemaan niin pitkäksi aikaa kun perilliset haluavat, ja jos sillä on varoja, voidaan niitä yhteispäätöksellä käyttää tällaisten kulujen kattamiseen. Vastaavasti on mahdollista myös hyvittää tietylle perilliselle kuluja, mikäli hän on vastannut niistä henkilökohtaisesti kuolinpesän (ja muiden perillisten) puolesta.

Mistä lähteä liikkeelle?

Edellä mainitun tarpeettomien juoksevien kulujen päättäminen on yksi ensimmäisistä tehtävistä, joka perillisten tulee ymmärtää hoitaa. Perunkirjoituksen hoitamiseen on perintökaaren mukaan aikaa kolme kuukautta kuolinpäivästä lukien. Tämä on useimmissa tapauksissa riittävä aika, mutta on myös mahdollista, että jos pesä on laaja ja vaatii paljon selvittelyä, voi perunkirjoituksen suorittamiseksi hakea verottajalta määräajan pidennystä. Tämä kuitenkin edellyttää perusteluja, eikä sitä siksi ole syytä hakea kuin vain silloin, kun on selvää, että syystä tai toisesta perunkirjoituksen suorittaminen kolmessa kuukaudessa ei ole mahdollista.

Nykyaikana väestötietojärjestelmällä ja pankeilla on yhteys, jonka kautta tieto kuolintapauksesta välittyy viipymättä. Pankit sulkevat pääsyn vainajan tileihin väliaikaisesti, ja lähettää automaattisesti kuolinpäivän mukaiset saldotodistukset vainajan oikeudenomistajille. Näillä tiedoilla ei kuitenkaan vielä pärjää kovinkaan pitkälle, eikä kuolinpesälle kuuluvia maksuja pääse siten maksamaan kuolinpesän varoilla. Jotta tilit saadaan ”auki”, vaaditaan kahta tärkeää asiakirjaa: vainajan sukuselvitystä ja perillisten ns. elää-todistuksia. Nämä asiakirjat ovat keskenään kytköksissä siten, että sukuselvitys kertoo vainajan avioliitot ja (tunnustetut) perilliset ja elää-todistukset puolestaan sen, että nämä kyseiset perilliset ovat itse elossa. Molemmat näistä todistuksista on saatavissa seurakunnilta ja/tai maistraatilta. Elää-todistus pitää jokaisen perillisen itse tilata. Järkevintä on myös heti aluksi määrätä joku pesän osakkaista ikään kuin pesänhoitajaksi. Tästä käytetään perunkirjoituksessa nimitystä pesän ilmoittaja.

Kun nämä todistukset on saatu, vasta niiden myötä pankit antavat kuolinpesän osakkaille pääsyn kuolinpesän tileihin. Pankit osaavat tarvittaessa myös neuvoa, onko esimerkiksi aiheellista päättää joitakin pankin palveluita, jotka ovat olleet vainajan nimissä.

Erityisen tärkeä seikka on myös selvittää, onko vainaja tehnyt eläessään testamenttia. Testamentilla on nimittäin mahdollista jättää tiettyä omaisuutta jollekin täysin ulkopuolisellekin taholle, joka kuitenkin merkitään perunkirjoituksessa perilliseksi muiden joukkoon. Lisäksi tulee huomata myös se, että avioliittokin päättyy toisen puolison kuolemaan, jolloin sen johdosta on tehtävä käytännössä samat toimenpiteet kuin jos se olisi päättynyt eroon, eli puolisoiden välillä on tehtävä ositus ja tutkittava, oliko heillä avioehtosopimusta.

Perunkirjoituksen suorittaminen

Perunkirjoitus on viime kädessä suoraviivainen ja rakenteeltaan kohtuullisen selkeä asiakirja. Se muodostuu perinteisesti vainajan ja perillisten henkilötiedoista, varojen ja velkojen luetteloinnista, sekä yhteenvedosta, jossa velat vähennetään varoista ja todetaan kuolinpesän säästö. Tämä säästö tulee jaettavaksi perillisten kesken heille kuuluvissa suhteissa.

Varallisuusluetteloinnin ja yhteenvedon lisäksi perukirjaan merkitään yleensä myös vakuutus siitä, että annetut tiedot on annettu parhaan ymmärryksen mukaan, eikä mitään ole tahallaan jätetty ilmoittamatta. Verottaja harvoin ryhtyy tarkastamaan ilmoitettujen tietojen paikkansapitävyyttä, mutta ne on silti aiheellista ilmoittaa rehellisesti ja oikeamääräisinä, sillä tahallaan väärien tietojen antamisesta voi seurata ankaria seuraamuksia. Suuri houkutus on esimerkiksi määrittää vainajalta jääneen asunnon markkina-arvo kovin alhaiseksi, koska se on yleensä suurin yksittäinen kuolinpesien omaisuuserä, joka ei kuitenkaan ole käteismuodossa, mutta joka vaikuttaa kuitenkin eniten perintöveron suuruuteen. Verottajan käytäntö on antaa hieman anteeksi asuntojen ja kiinteistöjen perukirjaan merkityissä arvoissa, mutta tässä suhteessa ei kannata liikaa lähteä kokeilemaan onneaan. Varmimmin ilmoitettu hinta kuitenkin ”menee läpi”, jos se on perusteltu hyvin, esimerkiksi kohteen kunnon tai tulevien remonttien osalta. Kaikkein varmin tapa on kuitenkin pyytää kohteesta kiinteistönvälittäjän arvio, josta saa useimmiten myös kirjallisen lausunnon, jonka voi laittaa perukirjan liitteeksi.

Kun perukirjaan on kirjattu kaikki edellä mainitut seikat, se tulee vielä allekirjoittaa ja allekirjoitukset tulee kahden esteettömän todistajan todistaa oikeaksi. Tavanomainen käytäntö on, että perukirjasta jää oma kappaleensa kaikille perillisille ja yksi alkuperäiskappale lähetetään verottajalle.

Alueellisista eroista riippuen perintöveropäätös saadaan verottajalta noin 3-6 kk kuluessa perunkirjoituksesta. Päätöksestä on yleensä vielä useampi kuukausi aikaa maksaa perintövero, joten myös perinnönjako on usein mahdollista suorittaa ennen perintöveron maksamisen eräpäivää. Jos siis perintöveron maksamiseen ei ole perillisellä itsellään riittävästi varoja, on sen hoitamiseen olemassa eri vaihtoehtoja. Verottajaa ei myöskään sinänsä kiinnosta se, mistä varoista perintövero suoritetaan, joten jos perilliset ovat asiasta yhtä mieltä, on niiden maksaminen myös suoraan kuolinpesän varoista ilman varsinaista perinnönjakoakin mahdollista. Lisäksi verottajalta on mahdollista myös hakea maksuajan pidennystä perintöveron hoitamiseksi.

Tarjoamme apua perunkirjoitusten hoitamiseen kilpailukykyiseen hintaan. Ota siis rohkeasti yhteyttä!