Elämme historiallisesti ainutlaatuista informaation ja mediasisällön runsauden aikaa. Yhä useampi meistä säännöllisesti paitsi kuluttaa muiden tuottamia luovia sisältöjä netissä, myös luo itse uutta sisältöä — sekä itsenäisesti että toisten tekemän sisällön pohjalta. Tässä toiminnassa on tärkeä ymmärtää yhteys tekijänoikeuksiin: ensinnäkin, toisten luomia teoksia käytettäessä tulee olla selvillä, edellyttääkö käyttö tekijän lupaa lain nojalla. Toisaalta on hyvä muistaa, että tässä ajassa yhä useammat tavallisista netin käyttäjistäkin tulevat arjessaan tosiasiassa luoneeksi tekijänoikeussuojaa nauttivia teoksia. Kaiken kaikkiaan turhien oikeudellisten riskien välttämiseksi jokaisen Internet-käyttäjän on syytä tuntea vähintään tekijänoikeusjärjestelmämme keskeiset piirteet. Tässä artikkelissa valotetaan tätä kokonaisuutta etenkin kuvien käytön osalta.
Tekijänoikeuden hyödyntäminen pähkinänkuoressaan
Tekijänoikeuden ydinsisältö on seuraava: se tuottaa tekijälle yksinoikeuden päättää teoksensa kopioinnista ja yleisön saataviin saattamisesta. Tämä merkitsee, että lähtökohtaisesti vain tekijä voi kieltää tai vastaavasti antaa luvan teoksensa käyttöön sanotuissa muodoissa. Tekijänoikeuden voi myös luovuttaa toiselle kokonaan tai osittain, jolloin myös oikeus kieltää tai myöntää lupia teoksen käyttöön näiltä osin tyypillisesti siirtyy ostajalle. Useimmiten tekijän kannalta taloudellisesti kannattavin tapa hyödyntää tekijänoikeuttaan on myydä käyttölupia eli lisenssejä teoksensa käyttöön pienissä osissa sen sijaan, että suoraan myisi koko oikeutensa pysyvästi jollekulle. Käytännössä hyödynnettävyys on riippuvainen mm. kysynnästä ja neuvotteluasetelmista.
Esimerkiksi kirjailijat voivat sopia luovuttavansa osan kirjan oikeuksista kustantajalle painamista ja jakelua varten, käännösoikeudet ulkomaisille julkaisijoille ja vaikkapa oikeuden muuttaa kirja näytelmäksi jollekin teatterille. Sen sijaan mm. kuvien, musiikin ja kirjallisten teosten käyttölupien myöntäminen tapahtuu Suomessa yleensä tekijän antaman valtuutuksen kautta, tehtävään erikoistuneiden tekijänoikeusjärjestöjen toimesta (mm. Kopiosto, Kuvasto ja Teosto). Tekijänoikeusjärjestöillä on valmiudet myöntää lupia hyvinkin laajamittaiseen ns. massakäyttöön, jonka hallinnointi olisi yksittäiselle tekijälle raskas tehtävä. Lupia myönnetään kuitenkin myös pienimuotoisiin käyttötarkoituksiin.
Näin ollen henkilö, joka haluaa vaikkapa ostaa luvan taidevalokuvan käyttöön kotisivujensa taustakuvana tai osana omaa musiikkivideotaan, voi kääntyä joko kuvaajan tai tätä edustavan tekijänoikeusjärjestön puoleen. Tämän ohella Internetissä on runsaasti kuvapankkeja (esim. iStock, Shutterstock), jotka myyvät lisenssejä mm. omistamiensa kuvien ja videoiden käyttöön. Oma asiansa ovat myös avoimesti lisensoidut sisällöt (esim. Creative Commons-lisensoidut kuvat), jotka ovat maksuttomia, mutta sisältävät tyypillisesti rajoituksia sen suhteen, miten kuvia saa käyttää.
Kuvat, tekijänoikeus ja lähioikeus
Kuva voi saada tekijänoikeussuojaa kuten mikä tahansa muukin itsenäinen ja omaperäinen kirjallinen tai taiteellinen luomus. Toisin sanoen nk. teoskynnyksen on ylityttävä. Epäselvyys- tai kiistatilanteessa ainoa toimivaltainen elin ratkaisemaan tekijänoikeussuojan olemassaolon on tuomioistuin, sen mukaan kuin laissa tarkemmin säädetään. Tekijänoikeussuoja on kestoltaan pitkä: se alkaa teoksen syntyhetkestä ja päättyy, kun 70 vuotta on kulunut tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Teossuojan saaminen ei edellytä minkäänlaista oikeuden rekisteröintiä tai vaikkapa © -merkin käyttöä.
Tämä syntymekanismi käytännössä merkitsee, että helposti joudutaan epävarmoille vesille sen suhteen, saako sisältö tekijänoikeudellista suojaa lainkaan. Käytännössä perinteisten kuvataiteen teosten osalta teoskynnys on tyypillisesti matalalla, eli on todennäköistä, että kuva saa suojaa, vaikka kuva olisi ruma tai huonosti tehty. Sen sijaan esittävien piirrosten ja -grafiikan osalta kynnys on korkeammalla; suojaa vaille on katsottu jäävän mm. piirros, joka esitti tyrnipensaan tyypillistä kasvupaikkaa. Olennaista arvioinneissa on ollut, tulisiko toinen tekijä samanlaiseen lopputulokseen vastaavaan työhön ryhtyessään.
Myös valokuvan osalta teoskynnys on suhteellisen korkealla. Valokuva on tekijänoikeudellisesti katsoen erikoisuus erityyppisten kuvien joukossa; se voi saada suojaa joko tekijänoikeuden (teosvalokuva) tai ns. lähioikeuden (tavallinen valokuva) kautta. Lähioikeussuoja eroaa teossuojasta lähinnä kestonsa osalta: se on voimassa 50 vuotta kuvan ottamisesta. Molemmat oikeudet valokuvaan syntyvät, kun valokuva otetaan.
Luvaton käyttö?
Tiiviisti sanottuna, tekijänoikeusloukkaus on käsillä, jos käyttää teosta tekijänoikeuslain vastaisesti kopioimalla tai saattamalla se yleisön saataviin ilman tekijän tai oikeudenhaltijan lupaa. Tämän lisäksi myös nk. moraalisten oikeuksien huomiotta jättäminen merkitsee tekijänoikeusloukkausta. Seuraamuksena tekijänoikeusloukkauksesta voi tulla kyseeseen joko hyvitys ja korvaus (tekijänoikeuslain 57 §) tai rangaistus, jos teko on vakavampi. Hyvitys on mahdollinen, vaikka loukkaus olisi tapahtunut täysin vahingossa, eli tämänkin vuoksi varsinkin jaettaessa toisten kuvia ja videoita netissä kannattaa pyrkiä etukäteen varmistumaan siitä, että oma toiminta tapahtuu lain puitteissa. Toisaalta myös netin julkaisukanavien käyttöehdot ja muut lupaehdot on suositeltavaa aina lukea varmistaakseen, ettei tule vahingossa rikkoneeksi sopimusehtoja.
On huomattava, että tekijänoikeuslakiin on lisätty aikojen saatossa myös lukuisia rajoituksia tekijän yksinoikeuteen painavista yhteiskunnallisista syistä johtuen. Rajoituspykälien soveltuessa käyttö ei edellytä lupaa. Esimerkiksi yksityiseen käyttöön tapahtuva muutaman kopion tekeminen sellaisesta teoksesta, jota ei ole hankittu laittomasta lähteestä, on sallittu ilman tekijän tai oikeudenhaltijan lupaa. Myös siteeraaminen on sallittua tietyissä laissa säädetyissä rajoissa. Toisaalta silloinkin, kun lupaa käyttöön ei tarvita, ei ole sallittua loukata tekijän moraalisia oikeuksia teokseensa. Ehkä keskeisimpänä moraalisista oikeuksista mainittakoon nk. isyysoikeus: alkuperäisteoksen tekijän nimi tulee aina mainita hyvän tavan mukaisesti käytön yhteydessä (tekijänoikeuslain 3 §).
Toinen tärkeä rajanveto liittyy teosten muuntelemiseen: teoksen muunteleminen (esim. artikkelista lyhennelmä tai käännös, kuvan muokkaaminen, ääniraidan lisääminen videoon) on sallittua, mutta tällaista muunneltua teosta ei saa saattaa yleisön saataville tai kopioida ilman alkuperäisteoksen tekijän lupaa — huolimatta siitä, että muuntelijalle syntyy oma tekijänoikeus teoksen muunnelmaan (nk. jälkiperäisteos). Jos taas teosta on vapaasti muutettu niin paljon, että sen katsotaan muodostavan suorastaan itsenäinen ja omaperäinen teoksensa, sanottu kytkös aiempaan teokseen katkeaa. Luonnollisesti tähän rajanvetoon liittyy melko paljon tulkinnanvaraa, eli ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä itsenäisesti.
Etu- ja jälkikäteinen riskinhallinta?
Tieto on edelleen valtaa. Oikea tieto tekijänoikeuden sisällöstä auttaa välttämään turhia hankaluuksia tekijänoikeussuojan kanssa. Yleisesti ottaen paras riskinhallintakeino on ennakkoon tehty selvitys: on suositeltavaa ottaa kunnolla selvää asioista, ennen kuin esimerkiksi lähtee jakamaan sisältöä, jonka tekijänoikeuksista ei ole varma. Myöskään maallikkojen käsityksiin ei herkästi kannata luottaa. Esim. keskustelupalstoilla näkee monesti varmaan tyyliin esitettyjä, mutta tosiasiassa virheellisiä tietoja.
Toisaalta myös loukkausepäilyn ollessa jo käsillä on monesti vielä paljon tehtävissä, sillä lakiin sisältyy paljon tulkinnanvaraista ainesta, asiaan liittyvät sopimusehdot voivat olla epämääräisiä ja kunkin tapauksen yksityiskohdilla voi olla suuri painoarvo asian oikeudellisessa arvioinnissa.
Tekijänoikeuteen liittyvissä epäselvyyksissä suosittelemme kääntymään tekijänoikeusasioihin perehtyneen juristin puoleen. Yksi sellainen löytyy myös Lakitoimisto Himberg Oy:stä. Saat vastauksia vaivattomasti ja kohtuulliseen hintaan pienimuotoisiinkin kysymyksiisi, ja ensimmäinen yhteydenotto on aina maksuton.
Viimeisimmät kommentit